Kolminkertainen hurraa huuto!

Toukokuun lopussa naisten divariseurat huokaisivat näyttöpäätteidensä ääressä yhteisesti, kun salibandyareenan kautta levisi tieto, että ensi kaudella pelataan kolminkertainen sarja.

Päätös on herättänyt laajaa keskustelua. Kerron nyt, mitä päätös ja sen aikataulu tarkoittavat seuramme kohdalle, jokainen voi sen perusteella sitten tehdä päätökset, onko liiton toiminta ollut kyseisessä asiassa oikeaa? Ja kenen tässä tilanteessa pitää olla valmis ”maksamaan hintaa”?

Naistemme edellinen divarikausi käsitti kaikki karsintapelit mukaan laskien 20 ottelua. Pelasimme 10 kotiottelua ja 10 vierasottelua. Kausi venyi pitkälle ja päättyi pettymykseen. Pienen huilitauon jälkeen joukkueen taustat (pelaajat itse) alkoivat tehdä valmistelutyötä tulevan kauden osalle. Ensin lyötiin lukkoon valmennus. Lupauduin jatkamaan, koska naisten tulevan kauden (siinä vaiheessa oletettu) 14-15 ottelun (pelimäärä riippuu, pelaako tyttömaajoukkue samassa lohkossa) sarja tarjoaa mahdollisuuden olla myös mukana miesten edustusjoukkueen toiminnassa. Mitään tietoa muutoksesta ei ollut kantautunut korviin, joten huhtikuun alussa oli turvallista olettaa sarjan olevan 14-15 ottelun mittainen.

Seuraavaksi kartoitimme pelaajatilanteen. Useampi töissä käyvä, opiskeleva ja töissä käyvä, tai pelkästään opiskeleva, lupautui mukaan, koska he tiesivät pystyvänsä sitoutumaan 14-15 ottelun sarjaan ja pystyvät vielä hoitamaan siviiliasiat. Kausimaksunkin suuruus pystyttiin arvioimaan suurinpiirtein edellisen kauden perusteella. Aloitimme harjoittelun hyvissä ajoin uuden joukkueen kanssa.

Jossain vaiheessa huhtikuun loppua tuli tieto, että M-Teamin naiset eivät ole ottamassa vastaan liigapaikkaa ja sitä tarjotaan siinä vaiheessa meille. Jälleen kerrat taustat (naiset itse) ja seuran hallitus tekivät arviointityötä sen suhteen, pystymmekö tarvittaessa ottamaan paikan vastaan, jos sitä meille tarjotaan. Tulimme siihen lopputulokseen, että pelimäärä nousisi edellisestä kaudesta vain kahdella ottelulla, jos mahdollisia karsinta- tai pudotuspelejä ei laskettaisi mukaan. Sarjamaksujen ja mahdollisten lisäpelien tuomat korotukset budjettiin olisi mahdollista hoitaa kasvavilla yhteistyösopimuksilla. Päätös oli, että taloudellisesti liigapaikka on mahdollista ottaa vastaan.

Ainoa huoli tuossa vaiheessa syntyi pelaajapuolelta. Miten saisimme riittävän ringin kasaan naisten liigaan? Ja riittävän kilpailukykyisen? Osa kokeneemmasta kaartista ilmoitti alustavasti, että joutuu miettimään pelaamistaan uudelleen. Oma päätös oli seuran suuntaan se, etten pysty sitoutumaan toimintaan miesten edustusjoukkueessa, jos naiset liigapaikan saavat. Sopimukset oli tehty alustavastikin niin, että jos naiset pelaavat liigassa, olen 100 prosenttisesti mukana vain siinä. Muuten pystyn osallistumaan molempien joukkueiden valmennukseen.

Ennen kuin ehdimme loppuun asti kartoittaa pelaajatilanteemme, tuli tieto, että M-Team ottaakin vastaan sarjapaikan. Palasimme takaisin normaaliin päiväjärjestykseen. Niin miehissä kuin naisissakin.

Pitkin toukokuuta kulki huhuja, että osalla seuroista on vaikeuksia täyttää liigalisenssin vaatimukset, mutta emme enää siinä vaiheessa suuremmin suunnitelleet tulevaa kautta liigapaikka mielessämme. Jatkoimma töitä sillä ajatuksella, että mahdollinen nousu tulee, jos on tullakseen, tulevaisuudessa pelaamalla. Siihen pystymme itse vaikuttamaan ja silloin myös tiedämme, että pelaajistommekin pitäisi riittää liigatasolle.

Naiset saivat tulevalle kaudelle taustalle ulkopuolisen joukkueenjohtajan, jonka kanssa he aloittivat yhteistyösopimusten valmistelun ja budjetin laskemisen heti M-Teamin kohtalon sinetöityä tulevan kauden sarjatason ja sen vaatimukset. Missään vaiheessa kenelläkään ei käynyt mielessäkään, että sarja saattaisi muodostua 21-22 ottelun pituiseksi. Sarjaanhan oli jo pitänyt ilmoittautua ja siinä vaiheessa tieto oli ollut kaksinkertaisesta sarjasta.

Budjetit, pelaajasopimukset ja valmentajasopimukset heitettiin liiton toimesta romukoppaan toukokuun lopussa. Kuukausi sarjaan ilmoittautumisen jälkeen. Tietoa asiasta tuli joukkueille salibandyareenan keskustelupalstan kautta. Liiton virallinen tiedotuskanava?

Kolminkertainen sarja tarkoittaa joukkueelle sitä, että kaikki työ täytyy tehdä alusta. Omiin kuvioihini ei enää mahdu millään 21-22 ottelua naisten divaria ja 26 ottelua miesten divaria. Usean pelaajan kuvioihin ei mahdu 21-22 ottelua divaria. Meillä naiset maksavat divarissa pelaamisen käytännössä kokonaan itse talkoilla ja kausimaksuilla. Nyt yhtäkkiä pitäisi pystyä tekemään talkoita huomattavasti enemmän, maksamaan huomattavasti enemmän kausimaksuja, mutta viikonloppuja sen rahan hankkimiseen on jätetty melko vähän. Kesä-heinäkuussa porukka on luonnollisesti levällään ympäri Suomea ja yhteisharjoittelun, saati sitten yhteisen varainkeruun hoitaminen melko haasteellista.

Emmekä ole tämän hädän kanssa yksin. Jokainen seura, johon asian tiimoilta olemme olleet yhteydessä, tai jotka ovat olleet yhteydessä meihin, ovat jakaneet saman huolen. Mistä pelaajat, mistä valmentajat, mistä rahat? Tällä aikataululla.

Onko tämä päätös ja päätöksestä ilmoittaminen menneet nyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ja onko seuroille annettu riittävästi aikaa valmistautua muutokseen? Onko ihme, jos jokaisessa seurassa on pieni hätä tulevasta?

- Jani Lipsanen -