torstai 1. joulukuuta 2011

Sami Mursu - opiskelijavaihdossa ulkomailla Kainuussa

Elettiin vuotta 2011 ja oli kesäkuu ja loma aluillaan kun sain soiton tuntemattomasta numerosta. Sain iloisen yllätyksen, kun soittaja ei ollu puhelinmyyjä vaan Papaksen pelaajavalmentaja Jani Lipsanen. Jani kyseli pelimotivaatiota ja innostusta tulla pelamaan Divaria Kajaanin ykkösporukkaan Papakseen tulevalle kaudelle 2011-2012. Eihän tähän huutoon voinut olla vastaamatta. Siihen se kesäloma loppu ja reenaaminen alkoi. 


Olin todella innoissani ja otettu kutsusta. Aluksi tuntui että miten saan kouluhomman sumplittua Kajaaniin kun oli vielä pari kurssia rästissä ja lopputyö tekemättä. Soittelin Kajaanin Amkiin ja keskustelin opinto-ohjaajan kanssa mahdollisesta kurssien suorittamisesta heillä ja siltä näytti että voin suorittaa loppuopinnot heillä. Kerroin tästä luokanvalvojalleni ja hänkin sanoin että onnistuu. Joten kouluhommien vieminen Kajaaniin oli mahdollista. Mutta loppujen lopuksi sain kesän aikana rästikurssit suoritettua niin tämä helpotti muuttoa vielä enemmän. 


Sitten tuli kysymykseen että miten sitten työt, olin Papaksen toimihenkilöistä yhteydessä Papas-kapteeni Mika "kemppi" Kemppaiseen ja sain vinkkejä minne olla yhteydessä ja sitten jo pääsinkin työhaastatteluun ja sain työpaikan. Iso kiitos siitä. Mainihin myös että inssin lopputyöpaikka pitäisi saada, niin siihenkin sain paljo apuja. Tommi Väyrynen oli tässä asiassa hoitamassa mulle tätä juttua ja vinkkasi erästä yritystä josta vois saada lopputyöaiheen. Olin sitte siihen yritykseen yhteyksissä ja kävin paikan päällä ja sain sieltä lopputyön aiheen. Tästä iso kiitos Väyskälle. Asunnonkin sain kuukauden kyttäämisen jälkeen hyvältä paikalta lähellä Kajaanihallia. 

Näin ollen pakkasin kamat ja muutin Kajaaniin. Joukkueen vaihto Haukiputaan Kellon Lyönnistä Kajaanin Papakseen oli loppupeleissä suhkot kivuton prosessi. Sopeutuminen uuteen joukkueeseen ja pelityyliin on ollut helppoa, tottakai alussa jännitti ku ei tuntenut ihan kaikkia mutta onneksi oli harkkapelejä ja reissaamista reenipeleihin niin siellä pääsi porukan huumoriin kiinni ja jäynöihin mukaan. Joukkue otti kyllä minut heti alusta hyvin sisään ettei kyllä tuntunut mitenkään että oisi ollut ulkopuolinen ku sain kaiken näköistä pientä rookie hommaa kuten pallo ja liivipussin haku nakkia ja radiovastaavan nakkia ja kuskin nakkia ;). Sekin autto sopeutumista että Papaksessa pelas ennestään jo tuttuja pelaajia junnuajoilta Kuusamon Pallo-Karhuista. Reenit on ollu hyvin monipuolisia ja tempoa on ollut riittämiin.
Että tämmöstä, elikkä tämä on vähän niinkuin mun oma "ulkomaille opiskelijavaihtoon lähtö vuosi", jotkut suorittaa sen Espanjassa minä suoritan Kajaanissa.


-Sami Mursu.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Paskalammen kuningas

Lähdin hakemaan kuntopiikkiä ensi viikon ”Paskalammen kuningas”-testiviikkoon. Nyt olo on sellainen, että kaipaisin puudutuspiikkiä liikkumisen helpottamiseksi.

Miesten edustusjoukkueen ensi viikon ohjelmassa on testiviikko, joka toteutetaan ensimmäistä kertaa seurahistoriassa kilpailumuodossa. Viikon ohjelma on tässä. (oikeudet muutoksiin pidätetään).

MAANANTAI
5 ja 20 metrin maksimikiihtyvyys
30 metrin maksimikiihtyvyys
30 metriä lentävällä lähdöllä
Ketteryystesti
Vartalon koukistajat
Vartalon ojentajat
TIISTAI
Staattinen hyppy
Esikevennyshyppy
5-loikka
10 m:n viivajuoksutesti
KESKIVIIKKO
Penkkitesti
Takakyykky
Rinnalleveto
Liikkuvuus
TORSTAI
LAJITESTIT: syöttötaito, maalintekotaito, kuljetus. Maalivahdeille omat.
PERJANTAI
BEEB-testi
Kuntopallot (Heitot. Mitataan matkaa. Erilaisia heittotapoja ja sarjoja)
LAUANTAI (pudotuspelipäivä)
Puolivälierät (8 parasta runkosarjasta; runkosarjassa sijoille 1-4 sijoittuneet saavat valita vastustajansa sijoilta 5-8 ja parin ylijääneistä syöttöseinäksi)
Puolivälierän laji: Lajinopeus ja syöttötaito.
Välierät (puolivälierien voittajat kohtaavat. Jatkoon puolivälieristä päässeiden vastustajan valintaoikeus määräytyy runkosarjan sijoituksen perusteella. Samoin määräytyy valintajärjestys omaksi syöttäjäksi)
Välierän laji: Lajinopeus ja maalinteko.
Finaali: Lajinopeus, tekniikka, syöttötaito ja maalinteko. Finaalikaksikosta paremmin runkosarjassa sijoittunut saa valita ensin apurinsa.
Finaalin voittaja kruunataan Papasin ”Paskalammen kuningas”-testisarjan voittajaksi ja saa kiertopalkintoon nimensä ensimmäisenä.

RUNKOSARJAN PISTEYTYS:
Jokaisessa lajissa jaetaan pisteitä 12 parhaalla seuraavassa järjestyksessä.
1.       15 p.
2.       13 p.
3.       10 p.
4.       9 p.
5.       8 p.
6.       7 p.
7.       6 p.
8.       5 p.
9.       4 p.
10.    3 p.
11.    2 p.
12.    1 p.
Tasatulosta ei missään lajissa voi tulla, vaan paremmuus ratkaistaan ”jatkoreiällä”. Jatkolaji määritellään kisan aikana kuormituksen mukaan sopivaksi. Myöskään runkosarjassa pelaajat eivät voi päätyä tasapisteisiin. Tasapisteissä sijoitus ratkaistaan lajisuorituksella.
Runkosarjan yhteispisteiden 8 parasta etenevät lauantain pudotuspeleihin. Muut toimivat toimitsijoina, syöttäjinä tai tuomareina.
PS. Idea on täysin apinoitu Sotkamon Jymyn Karra-trophysta.


-Jani Lipsanen-

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Pelimäärän nuorennusleikkaus

Viimeksi kirjoitin tuohtuneen kirjoituksen naisten I divisioonan sarjajärjestelmän muutoksesta. Teksti sai palautetta puolesta ja vastaan. Salibandyareenaan kommenttipalstalla on nostettu esille se tosiasia, että yhtään sarjasta luopumista ei ole vielä tapahtunut, vaikka kolminkertainen sarja ajettiinkin läpi. Tämä on pistänyt myös itselläni silmään.

Olimme Kajaanista päätöksestä ja nimenomaan ilmoitusaikataulusta ymmällämme. Mielestämme emme saaneet sarjaan osallistuvana joukkueena sitä arvostusta, jonka olisimme ansainneet.

Verrataanpa tilannetta työelämään: yrityksen johto tulee ilmoittamaan alaisilleen, että valitettavasti työmäärä kasvaa uusien toimeksiantojan vuoksi, mutta uusia työntekijöitä ei ole varaa palkata. Jokainen joutuu venymään ja tekemään hieman enemmän töitä yrityksen kehittymisen eteen. Palkkaa ei pystytä nostamaan.

Tällainen päätös varmasti aiheuttaa nurinaa. Osa sen hyväksyy vähemmällä julkisella nurinalla, osa saattaa selvittää päätöksen laillisuuden omasta liitostaan. Jossain vaiheessa päätös kuitenkin yleensä hyväksytään, koska ei haluta riskeerata omaa työpaikkaakaan. Mutta tapaus jättää särön johdon ja työntekijöiden välille. Varsinkin, jos asiasta vain ilmoitetaan yhtäkkiä, työntekijöitä sen tarkemmin asiasta etukäteen informoiden ja valmiutta kysellen.

Sama fiilis tässäkin tulee. Päätös hyväksytään lopulta lajipiireissä hiljaa, koska pelaamisesta ei todellisuudessa haluta luopua. Lajirakkaus vie voiton tunnekuohujen keskellä. Mutta särön tämä jättää pelaajien/joukkueiden ja liiton välille.

Mutta ei Kajaanissa pelkästään valiteta. Täällä on tuleva käännetty jo positiiviseksi. Mukava päästä tekemään vähän enemmän töitä, eipä ole vapaa-ajan ongelmia. Ja onneksi töissä on hyviä työkavereita, joiden kanssa on nautinto viettää aikaa. Naisten joukkue tulee kokemaan ensi kaudella muutaman isomman muutoksen ja vaihtuvuutta joukkueessa nähdään jälleen ihan mukavasti. Positiiviselta tällä hetkellä näyttäisi joukkueen ikärakenne, sillä niiden ilmiselvien juniori-ikäisten ja nuorten lisäksi joukkueen kokenut kaartikin on pääasiassa jatkamassa. Se on asia, jota salibandyssa haluan nähdä paljon enemmän. Nuorennusleikkaus-otsikot ovat aina enemmän pakkoja kuin valintoja. Pakot pitää vain kääntää ajatuksissa ja mielikuvissa positiiviseksi.

- Jani -

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Kolminkertainen hurraa huuto!


Toukokuun lopussa naisten divariseurat huokaisivat näyttöpäätteidensä ääressä yhteisesti, kun salibandyareenan kautta levisi tieto, että ensi kaudella pelataan kolminkertainen sarja.

Päätös on herättänyt laajaa keskustelua. Kerron nyt, mitä päätös ja sen aikataulu tarkoittavat seuramme kohdalle, jokainen voi sen perusteella sitten tehdä päätökset, onko liiton toiminta ollut kyseisessä asiassa oikeaa? Ja kenen tässä tilanteessa pitää olla valmis ”maksamaan hintaa”?

Naistemme edellinen divarikausi käsitti kaikki karsintapelit mukaan laskien 20 ottelua. Pelasimme 10 kotiottelua ja 10 vierasottelua. Kausi venyi pitkälle ja päättyi pettymykseen. Pienen huilitauon jälkeen joukkueen taustat (pelaajat itse) alkoivat tehdä valmistelutyötä tulevan kauden osalle. Ensin lyötiin lukkoon valmennus. Lupauduin jatkamaan, koska naisten tulevan kauden (siinä vaiheessa oletettu) 14-15 ottelun (pelimäärä riippuu, pelaako tyttömaajoukkue samassa lohkossa) sarja tarjoaa mahdollisuuden olla myös mukana miesten edustusjoukkueen toiminnassa. Mitään tietoa muutoksesta ei ollut kantautunut korviin, joten huhtikuun alussa oli turvallista olettaa sarjan olevan 14-15 ottelun mittainen.

Seuraavaksi kartoitimme pelaajatilanteen. Useampi töissä käyvä, opiskeleva ja töissä käyvä, tai pelkästään opiskeleva, lupautui mukaan, koska he tiesivät pystyvänsä sitoutumaan 14-15 ottelun sarjaan ja pystyvät vielä hoitamaan siviiliasiat. Kausimaksunkin suuruus pystyttiin arvioimaan suurinpiirtein edellisen kauden perusteella. Aloitimme harjoittelun hyvissä ajoin uuden joukkueen kanssa.

Jossain vaiheessa huhtikuun loppua tuli tieto, että M-Teamin naiset eivät ole ottamassa vastaan liigapaikkaa ja sitä tarjotaan siinä vaiheessa meille. Jälleen kerrat taustat (naiset itse) ja seuran hallitus tekivät arviointityötä sen suhteen, pystymmekö tarvittaessa ottamaan paikan vastaan, jos sitä meille tarjotaan. Tulimme siihen lopputulokseen, että pelimäärä nousisi edellisestä kaudesta vain kahdella ottelulla, jos mahdollisia karsinta- tai pudotuspelejä ei laskettaisi mukaan. Sarjamaksujen ja mahdollisten lisäpelien tuomat korotukset budjettiin olisi mahdollista hoitaa kasvavilla yhteistyösopimuksilla. Päätös oli, että taloudellisesti liigapaikka on mahdollista ottaa vastaan.

Ainoa huoli tuossa vaiheessa syntyi pelaajapuolelta. Miten saisimme riittävän ringin kasaan naisten liigaan? Ja riittävän kilpailukykyisen? Osa kokeneemmasta kaartista ilmoitti alustavasti, että joutuu miettimään pelaamistaan uudelleen. Oma päätös oli seuran suuntaan se, etten pysty sitoutumaan toimintaan miesten edustusjoukkueessa, jos naiset liigapaikan saavat. Sopimukset oli tehty alustavastikin niin, että jos naiset pelaavat liigassa, olen 100 prosenttisesti mukana vain siinä. Muuten pystyn osallistumaan molempien joukkueiden valmennukseen.

Ennen kuin ehdimme loppuun asti kartoittaa pelaajatilanteemme, tuli tieto, että M-Team ottaakin vastaan sarjapaikan. Palasimme takaisin normaaliin päiväjärjestykseen. Niin miehissä kuin naisissakin.

Pitkin toukokuuta kulki huhuja, että osalla seuroista on vaikeuksia täyttää liigalisenssin vaatimukset, mutta emme enää siinä vaiheessa suuremmin suunnitelleet tulevaa kautta liigapaikka mielessämme. Jatkoimma töitä sillä ajatuksella, että mahdollinen nousu tulee, jos on tullakseen, tulevaisuudessa pelaamalla. Siihen pystymme itse vaikuttamaan ja silloin myös tiedämme, että pelaajistommekin pitäisi riittää liigatasolle.

Naiset saivat tulevalle kaudelle taustalle ulkopuolisen joukkueenjohtajan, jonka kanssa he aloittivat yhteistyösopimusten valmistelun ja budjetin laskemisen heti M-Teamin kohtalon sinetöityä tulevan kauden sarjatason ja sen vaatimukset. Missään vaiheessa kenelläkään ei käynyt mielessäkään, että sarja saattaisi muodostua 21-22 ottelun pituiseksi. Sarjaanhan oli jo pitänyt ilmoittautua ja siinä vaiheessa tieto oli ollut kaksinkertaisesta sarjasta.

Budjetit, pelaajasopimukset ja valmentajasopimukset heitettiin liiton toimesta romukoppaan toukokuun lopussa. Kuukausi sarjaan ilmoittautumisen jälkeen. Tietoa asiasta tuli joukkueille salibandyareenan keskustelupalstan kautta. Liiton virallinen tiedotuskanava?

Kolminkertainen sarja tarkoittaa joukkueelle sitä, että kaikki työ täytyy tehdä alusta. Omiin kuvioihini ei enää mahdu millään 21-22 ottelua naisten divaria ja 26 ottelua miesten divaria. Usean pelaajan kuvioihin ei mahdu 21-22 ottelua divaria. Meillä naiset maksavat divarissa pelaamisen käytännössä kokonaan itse talkoilla ja kausimaksuilla. Nyt yhtäkkiä pitäisi pystyä tekemään talkoita huomattavasti enemmän, maksamaan huomattavasti enemmän kausimaksuja, mutta viikonloppuja sen rahan hankkimiseen on jätetty melko vähän. Kesä-heinäkuussa porukka on luonnollisesti levällään ympäri Suomea ja yhteisharjoittelun, saati sitten yhteisen varainkeruun hoitaminen melko haasteellista.

Emmekä ole tämän hädän kanssa yksin. Jokainen seura, johon asian tiimoilta olemme olleet yhteydessä, tai jotka ovat olleet yhteydessä meihin, ovat jakaneet saman huolen. Mistä pelaajat, mistä valmentajat, mistä rahat? Tällä aikataululla.

Onko tämä päätös ja päätöksestä ilmoittaminen menneet nyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ja onko seuroille annettu riittävästi aikaa valmistautua muutokseen? Onko ihme, jos jokaisessa seurassa on pieni hätä tulevasta?

- Jani Lipsanen -

tiistai 31. toukokuuta 2011

Kesä!

On aika laittaa maila ja pelikengät narikkaan kesän ajaksi. Papaksen edustusmiehet pitivät harjoitteluvapaata kauden loppumisesta eteenpäin yhden kuukauden. Huhtikuun alusta on taas menty yhteistreenejä. Uuden kauden aloitus huhtikuussa voi kuulostaa nihkeältä (kyllä se sitä joillekin myös on). Kuitenkin puhutaan jollakin tapaa elämäntavasta monelle, joten ei se niin hankalaa loppupeleissä ole. Homma kuin homma, alku aina hankalaa.

Hiukan muuttuneet valmennuskuviot ja pelitavalliset muutokset tuovat kuitenkin lisävirtaa harjoitteluun kovasti. Aktiivinen pelitapa, mitä meille ajetaan sisään, vaatii hyvää kuntoa ja sitä on nyt rakennettu. Ilme harjoituksissa on ollut hyvin positiivinen ja ainakin itselle on jäänyt mieleen oikein motivoitunut ja innokas tunnelma. Monelle pelaajalle aktiivinen pelitapa on hyvä uutinen. Katsokaapa ensi kaudella esimerkiksi L. Heikkisen ja N. Kuuselan liikettä ja otteita pelikentällä. Ei lopu virta nimittäin kesken. Ei se näillä herroilla ole ennenkään ongelma ollut, mutta nyt tuo liike pääsee varsinaisesti oikeuksiinsa (tehoja kaverit saivat myös irti harjoitusotteluissa mukavasti). Sen sijaan allekirjoittaneen ja joukkueen nestori Kemppaisen liikkeestä ei ole mitään takeita.

Muutama harjoituspeli on siis pelattu. Ensin väännettiin tulevalla kaudella 3-divisioonaa pelaavaa Spartakia vastaan. Kevään yhteisharjoituskauden huipensi kaksi harjoitusottelua kuopiolaista KSS:aa vastaan joka pelaa sarjaporrasta alempana. Tämä oli oikeastaan ensitesti uudelle pelitavalle. Paljon on vielä tekemistä, mutta otteet näyttivät ja tuntuivat ainakin näin pelaajan näkökulmasta hyville. Tuskin paikalle saapuneet katsojatkaan pitkästyivät.  Harvoin harjoituspeleissä on mitenkään erikoinen tunnelma, mutta näissä peleissä oli tunnetta, ainakin ensimmäisessä! 

Paikoin kuumaksikin yltyneet tilanteet olivat uutta näin harjoitusotteluissa. Oikeastaan näin tulista peliä ei ole minun aikanani sarjassakaan ollut. Oli revennyttä pelipaitaa, auennutta naamaa sekä jatkuvaa keskustelua joukkueiden välillä.  Eli tästäkin voidaan päätellä, että uusi pelisysteemi ja malli tuovat intoa ja sitä kuuluisaa tekemisen meininkiä kentälle. Niin ja mitä tuloksiin tulee, kaikki kolme peliä vietiin, joskaan sillä ei tässä vaiheessa kautta niin merkitystä ole. Mutta voitostahan aina pelataan.

Kesälle on harjoitusohjelmaa ihan riittävästi, joten laakereilla ei levätä kesänkään aikana. Poikkeuksena normaaliin on tietysti se, että yhteisesti ei kesällä treenata. Pienissä porukoissa korkeintaan. Onhan se totta, jos viettää vuodesta vähintään yhdeksän kuukautta nähden samat naamat päivästä ja viikosta toiseen, lienee ihan virkistävääkin huilata välillä. Väyrysen jutut pyörivät luultavasti kesänkin ajan päässä.. tämän miehen tarinankerronnasta saamme nauttia  jälleen täysin siemauksin syksyllä ja talvella, kiitos Väyskä siitä! Ihan pitelemätön kaveri kopissa ja reissuilla. Näistä voisi laatia ihan oman blogikirjoituksen. Katotaanpa sitä asiaa sitten syssymmällä. Tästä tähän ja kesän viettoon!

Ps. Muistakaa syyä makkaraa!

-Heksa

maanantai 16. toukokuuta 2011

Enää ei paskota housuun ja vihata häviämistä


Pari vuosikymmentä sitä on saanut kuunnella. Ruotsi on aina Ruotsi. Lopussa Sundin ja Forsberg ratkovat pelin kuin pelin ja Suomi-paidassa jellonat ottavat tutin suuhun ja paskovat housuun – lajista riippumatta.

Tänä vuonna Suomi on pelannut kolme MM-tason finaalia Ruotsia vastaan. Kaikista kolmesta on irronnut voitto. Salibandyssa Perkelettä ruotsalaisille tarjosivat niin miehet kuin alle 19-vuotiaat pojatkin. Viimeisin voitto jääkiekon MM-karkeloissa kruunaa kokonaisuuden - Suomesta on kasvamassa voittajakansa.

Näkemykseni mukaan media voi kantaa oman vastuunsa tämän muutosprosessin toteutuksessa. Ei enää ikuista pessimistisyyttä selostajakoppeihin, ei enää pahimmasta mahdollisesta näkökulmasta lähteviä lehtijuttuja. Ei manata enää jokaisen alkusarjatappion tullessa omia alimpaan helvettiin. Voimme kansakuntana pönkittää voittamista.

Suomalaisessa palloilussa niin salibandy kuin jääkiekkokin ovat luottaneet siihen, että ratkaisuhetkillä pitää luottaa entistä voimakkaammin omaan pelitapaan. Ei viimeisten kymppien passivoitumisia ja johtoasemassa raivokkaasti roikkumista, vain luottoa omaan pelitapaan – aktiivisuuteen ja pelirohkeuteen.

Lätkäfinaalissakin Suomi olisi voinut kahden maalin johtoasemassa passivoitua ja peruutella; järjellä nyt ja varmistellaan johtoa. Tästä huolimatta Jalosen ajokoirat tulivat päälle entistä ahnaammin ja korkeammalta. Se oli suuri signaali joukkueen ja valmennuksen suuruudesta.

Tästä eteenpäin meidän täyttyy ruokkia omaan kulttuurimme asenne siitä, että ratkaisuhetkillä suomalainen ei jäädy ja passivoidu, vaan uskaltaa heittäytyä pelille. Voimme tulla kuuluisiksi siitä, että emme vihaa ja pelkää häviämistä, vaan nautimme voittamisesta.

”Lätkäähän (säbää) tää vain on…”

PS. Ilmaveivin hehkuttamisen voisi jo lopettaa. Sille on käymässä kuin radiojen soittolistojen kappaleille. Aluksi ihan raikkaalta ja hienolta tuntunut alkaa ärsyttää ja ahdistaa.

maanantai 9. toukokuuta 2011

Brändityön hedelmä


Viime kaudella miesten I divisioonan pystyi paketoimaan kärjistäen lännen passiiviseen ja idän aktiiviseen pelitapaan. Yksin en tämän ajatuksen kanssa jäänyt, sillä samaa puhuivat useammat valmentajat ja pelaajat. Päiviteltiin lohkojen välisiä pelieroja, osaa jopa tuskastutti suuren osan länsilohkon joukkueiden passiivinen seisoskelu pallottomana.

Tapoja pelata on monia ja kuten melko moni länsilohkonkin joukkue osoitti, myös hieman varovaisemmalla pallottomalla pelillä voi pärjätä. Blue Fox sitä teki hetkittäin todella onnistuneesti. Ja ettei tule väärinkäsityksiä, kyllä niitä seisoskelijoita oli idässäkin. Usein myös Papas.

Mutta kuten lopulta kävi, aktiiviseen pelitapaan luottaneet joukkueet menivät eteenpäin. Niin NST, OLS kuin varsinkin M-Team pelasivat parhaimmillaan sellaista salibandya, johon varsinkin divarissa pitäisi entistä enemmän mennä.

Aktiivisuutta varsinkin divarissa puoltaa parikin asiaa. Ensinnäkin divarissa pelaajien kehittäminen on entistä suuremmassa roolissa kuin liigassa. Aktiivinen pelitapa vaatii pelaajia hikoilemaan hieman enemmän lajiharjoitusten ulkopuolella lenkkikengät jalassa, muuten siitä on turha haaveilla. Se kehittää pelaajia entistä juoksuvoimaisempaan suuntaan ja pohjimmilltaan salibandy on juoksupeli. Lisäksi aktiivisuus pallottomassa pelissä tarttuu helposti pallolliseenkin peliin. Pelaajat viihtyvät, yleisö viihtyy ja laji kehittyy.

Uskallankin väittää, että ensi kaudella aktiivinen tapa pelata tulee valloittamaan yhä useammat salibandypyhätöt divarissa ja alasarjoissa. Jopa sieltä lännestä yksilohkoiseen divariin hyppäävät joukkueet juoksuttavat verikoiralaumansa kentälle suupielet vaahdossa. 

Valmentajat ovat katsoneet huuli pyöreänä viime kauden Oilersia ja todenneet, että juuri tuollaista peliä minäkin haluaisin joukkueeni pelaavan. Lopputulos oli nuorella joukkueella valittua linjaa rohkaiseva. Sen jälkeen aktiivisuuden nimeen vannoi nuorten maajoukkue, ja jälleen tulos oli vähintäänkin rohkaiseva. Eikä liigafinaaleissakaan tarvinnut tuskastua seisoskeluun. Viime kaudella aktiivisuus yhdistyi menestymiseen ja se muuttaa vallitsevia tapoja.

Merkit ovat sellaiset, että suomalainen tapa pelata ja kehittää pelaajia rakentuu juoksuvoiman ja aktiivisuuden suuntaan. Ja se tulee tekemään lajistamme entistä viihdyttävämmän ja jääkiekkokansalle helpommin seurattavan ja omaksuttavan. Mielestäni tämä on parasta bräntityötä lajillemme ja ensi kauden Papaskin pyrkii houkuttelemaan yleisöä lehtereille (niin miehissä kuin naisissakin) tarjoamalla entistä aktiivisempaa ja vauhdikkaampaa peliä. 

Tällä hetkellä työtä pelitavan eteen tehdään lenkkipoluilla.